Mun pienelle tyttärelle – kirje, jonka kirjoitin odottaessani sinua
“Kun voimat oudon maan Sun veisi mukanaan Mä missä lienenkin Niin tulen takaisin Sun rinnallasi oon Yön pedot kaikotkoon Sillä en sun särkyä anna mä en”
– Johanna Kurkela, Sun särkyä anna mä en
JOHANNA KURKELA: SUN SÄRKYÄ ANNA MÄ EN
Mun pienelle tyttärelle
Olen monta viikkoa miettinyt, mitä sinulle sanoisin, kun tavataan ensimmäistä kertaa. Eniten pelkään sitä, että me ei koskaan saada mahdollisuutta tutustua tai, että sä olet jo muualla, kun saan nähdä sinut ensimmäistä kertaa. Mä olen miettinyt ensimmäisiä sanoja, joita sinulle sanoisin erityisesti siinä tilanteessa, jos tietäisin niiden olevan viimeisiä sanoja, joita sinulle sanoisin. Pelkään, että en pysty sanomaan mitään. Enemmän kuin mitään muuta, mä toivon, että me saadaan kertoa toisillemme vielä lukemattomia määriä tarinoita.
Mä rakastan sua. Yli kaiken. Toivottavasti saan kertoa sen sinulle vielä monta kertaa.
Terkuin Äiti
Vauvalehden netissä oli juttu äidistä, joka kirjoitti esikoiselleen kirjeitä raskausaikana, ja se juttu sai mut muistamaan tämän kirjeen. Ajatukset oli mustia ja pelottavia, mutta äidin rakkaus oli kasvanut vatsan mukana valtavaksi. Nyt tuntuu onnekkaalta. Kirjoitin kirjeen kuukausi ennen tyttäreni syntymää. Olen onneksi saanut kertoa tyttärelleni joka päivä, kuinka paljon häntä rakastan. Yli kaiken. Toivottavasti saan kertoa sen vielä oman elämäni loppuun saakka.
“Niin katoavaa On voimat ihmisen Vain tuuli puhaltaa Ja kuoren hajottaa Mutta en sun särkyä anna mä en”
– Johanna Kurkela, Sun särkyä anna mä en
Lue myös
Tärkeitä tavaroita ja maagisia ajatuksia, joista lapseni henki on riippuvainen
#erityisenvauvanodotus #kirjetyttärelle #odotus #Raskaus #JohannaKurkela