Kun mitkään sanat eivät riitä tai ole tarpeeksi – Sydänystäväni lapsen kuolemasta on kulunut v
Tyttäreni viemässä ilmapalloa haudalle.
“Mitä mulla on se on vain lainaa, ja niin sen pitää olla vain. Jos mä jotain täältä kaipaan, ei se oo tätä maisemaa. Eikä kesäiltoja, vaikka ne on muka ikimuistoisia. Mä kaipaan sitä kuvaasi jossa viimeisen kerran kiljut riemusta”
– Vesterinen yhtyeineen, Kiljut riemusta
VESTERINEN YHTYEINEEN: KILJUT RIEMUSTA
Tänään on kulunut vuosi kuolemastasi. Sinä päivänä maailma pysähtyi. Sain ensin äidiltäsi viestin, että sun aikasi on tullut. On tullut aika antaa sun mennä. Joitain hetkiä myöhemmin sain viestin kuolemastasi. Kaikki pysähtyi. Ihan kaikki pysähtyi.
Jokin minussa meni rikki äitisi viestin myötä. Tunsin, miten sydämeni puristui pieneksi mytyksi. Halusin piiloutua kaikelta. En voinut uskoa, että tämä kaikki tapahtuu just nyt. En voinut uskoa, että kuolema oli totta meidän sydänperheessä. Mikään ei ollut ennallaan. Yksi oli ihan oikeasti poissa. Illalla aloitin todella vaikean perinteen. Siitä päivästä lähtien meidän perheessä on sytytetty kynttilä aina, kun joku sydänlapsi menehtyy.
A post shared by Uuden Elämän Selviytymisblogi (@heidiforsell) on Jun 3, 2019 at 12:33pm PDT
Mun sydän särkyi, kun ajattelin sun vanhempiesi tuskaa. Särkyy edelleen. Pystyin melkein kuulemaan äitisi paniikin ja tuskanhuudon. Tunsin itseni niin avuttomaksi, kun en voinut olla avuksi. Tuntuu, että sekoan pelkästään vanhempiesi kivun ja tuskan ajattelusta.
Toivottavasti isäsi ei koskaan menetä toivoaan, vaikka vuosi sitten siitä toivosta oli pakko luopua. Sinä taistelit urheasti ja rohkeasti ihan viimeiseen asti, ja lupaan kertoa sinnikkyydestäsi tuolle sydänsiskollesi niinä hetkinä, kun hänen pitää jaksaa taistella
Muistan, kun tapasin isäsi sairaalassa joitain päiviä ennen kuolemaasi. Tiesin sinun olevan huonossa kunnossa, mutta isäsi oli täynnä toivoa. En osannut sanoa mitään järkevää eikä mikään sana tuntunut oikealta tai riittävältä. Toivottavasti isäsi ei koskaan menetä toivoaan, vaikka vuosi sitten siitä toivosta oli pakko luopua. Sinä taistelit urheasti ja rohkeasti ihan viimeiseen asti, ja lupaan kertoa sinnikkyydestäsi tuolle sydänsiskollesi niinä hetkinä, kun hänen pitää jaksaa taistella
Olen onnellinen, että sait viettää viimeiset hetkesi vanhempiesi lähellä. Sait olla sylissä keskellä rakkautta. Olen onnellinen myös siitä, että äidilläsi on siitä niin vaikeasta hetkestä sellainen kokemus, että jokainen huoneessa ollut sairaalan työntekijä oli huoneessa heitä varten. Sen merkityksellisempää kohtaamista ei ole kuin se, että maailman vaikemmassa hetkessä tulee tunne, että joku on juuri sinua varten. Olen kiitollinen jokaiselle niille, jotka olivat läsnä siinä hetkessä, jonka tuskaa en voi mitenkään kuvitella. Uskon, että se kohtaaminen kannattelee vanhempiasi vielä joskus.
Mietin usein, millainen sä olisit nyt. Teillä oli vain kuukausi ikäeroa tuon meidän tytön kanssa, ja usein häntä katsellessa ajattelen myös sinua. Tutkisitko sä muurahaisia yhtä intohimoisesti niin kuin hän? Puhua pälpättäisitkö taukoamatta kuten äitisi? Olisitko yhtä lempeä kuin isäsi? Mikä olisi sun ja veljesi yhteinen suosikkileikki?
A post shared by Uuden Elämän Selviytymisblogi (@heidiforsell) on Jul 6, 2019 at 6:01am PDT
Sua ikävöidään täällä niin paljon!! On edelleen vaikea ajatella, että sua ei ole. Olet läsnä jokaisessa äitisi katseessa, sanassa ja hengenvedossa. Olet läsnä isäsi puheissa, ja jokaisessa askeleessa, ja hymyn kareessa. Isäsi askeleet on olleet äärimmäisen raskaita, mutta hänen katseensa on täynnä lämpöä ja rakkautta. Näkisitpä, miten hän katsoo äitiäsi.
Ensimmäinen vuosi ilman sinua oli perheellesi täynnä erilaisia etappeja enkä voi yhtään kuvitella, miltä se tuntuu. Toivottavasti en koskaan saa tietää.
Olet läsnä jokaisessa äitisi katseessa, sanassa ja hengenvedossa. Olet läsnä isäsi puheissa, ja jokaisessa askeleessa, ja hymyn kareessa.
Minusta on kuitenkin ihana kuulla usein muilta sydänlasten vanhemmilta siitä, kuinka merkityksellinen poika sä olet ollut monen elämässä. Vaikka elämäsi oli lyhyt, niin sä olit merkityksellinen poika niin valtavan monelle. Kukaan meistä ei tiedä päiviemme lukumäärää, mutta sinä Jerri Jerriläinen olit niin paljon niin monelle. Se on merkityksellistä ja tärkeää.
Aina kuunnellessani tuota Vesterisen kappaletta ajattelen sinua. Ajattelen sinut nauramassa ja kiljumassa riemusta. Kappaleessa on niin paljon voimaa, vaikken sitä itkemättä voi kuunnella. Sinä olit puhdasta voimaa, ja kun katson sun vanhempia, niin ei mun tarvitse hetkeäkään miettiä, keneltä sä voimasi ja sinnikkyytesi perit. Täällä on ihan hirveä ikävä sua niin monella, mutta hetki kerrallaan elämä jatkuu, koska sun vanhemmat on päättäneet niin, että jatkuu.
Kynttilä palaa sinulle tänäänkin. Niin kuin monena muunakin päivänä. Olet meidän ajatuksissa ja sydämissä. Voimia vaikeaan päivään jokaiselle sinua kaipaavalle.
Kaikella rakkaudella Heidi perheineen
Lue myös
Viimeiselle matkalle – Pienen pojan hautajaiset
Mikä auttaisi sinua puhumaan ja kuuntelemaan puhetta kuolemasta?
#Kiljutriemusta #lapsenmenetys #lapsenkuolema #kuolema #Vesterinenyhtyeineen #suru #yksisadasta #sydänlapsi