Hymyilyttää, koska olen kiitollinen maailman vaikeimmasta vuodesta, jonka kuljin elämän ja kuoleman
“Kuuletko äänet rumpujen ne soittaa juuri sinulle Tämä on päiväsi ei kenenkään muun”
– Ellinoora, Minä elän
ELLINOORA: MINÄ ELÄN
Vuosi 2019 kiitos ja hei!
Olipahan vuosi. Viime vuonna muistan postanneeni tekstin “2018 is almost over and all I gotta say is what the fuck was that”, ja tänä vuonna tuntuu vähän samalta, vaikka fiilis on just nyt ehkä aavistuksen kevyempi. Vielä vuosi sitten elin jatkuvassa shokkitilassa, ja menin eteenpäin adrenaliiniryöppyjen ja hormoonien voimalla, sillä yritin päästä jaloilleni tyttäreni syntymän jälkeen, ja selvitä asioista, mitä yhdenkään vanhemman ei pitäisi joutua kokemaan. Tyttäreni sydänvika ja sairaala-arki määriteli arkeamme 24/7. Samalla valmistauduin jo lapsen seuraavaan isoon avosydänleikkaukseen, jonka tiesin ajoittuvan alku vuoteen 2019. Se oli niin hullua selvitä helvetistä, jonne tiesi joutuvansa ihan just uudestaan.
Tyttäreni toinen leikkaus oli helmikuussa, ja se päivä oli tähän astisen elämäni kamalin päivä. Oli maailman hirveintä saatella oma lapsi leikkaukseen tietäen, ettei sieltä leikkauspöydältä välttämättä elävänä palauduta. Sitä tuskaa ja pelkoa ei voi sanoin kuvailla. Saatiin kuitenkin juhlia hänen 1-vuotissyntymäpäiviä ja korjattua sydäntä. Toivottavasti seuraavat juhlat saadaan juhlia kotona eikä sairaalassa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu Elo 4, 2019 kello 12.44 PDT
Olen kulkenut käsikädessä kuoleman ja elämän kanssa tämänkin vuoden. Uutinen rakkaan sydänystäväni pojan kuolemasta hajotti sydämen niin pieniin palasiin, ettei surulle löytynyt sanoja. Tuo pieni sydänsankari oli sydänvialtaan samanlainen kuin meidän vauvalla, joten kuolema kosketti erityisellä tavalla, kun vain viidestä samana vuonna syntyneestä oli yksi poissa. Usein hän on ajatuksissani, ja viimeksi Tavastialla viime lauantaina kyyneleet valui poskia pitkin, kun omistettiin hetki heille, jotka eivät ole enää täällä. Vilkutin sinulle sinne jonnekin. Valitettavan monta pientä rakkautta on menehtynyt tänä vuonna, ja tuntuu, että jokainen pienen lapsen menetys nielaisee myös minusta jotakin. Myös Isoäitini kuolema pakotti käymään läpi omia pelkoja lapseni kuolemaan liittyen, ja välillä kuolema musersi minut alleen, ja oli vaikea nousta ylös. Toisaalta vuoteen mahtuu myös paljon elämää, sillä moni pieni sydänperheestä on selvinnyt elossa. Elämän ihme on uskomaton.
Kaikkein vaikeimmistakin elämänkriiseistä voi löytää hyvää, jos päättää nähdä hyvän, ja uskaltaa nähdä itsensä
Sydäntyttömme leikkaus oli ainoa mahdollisuus tavallisempaan arkeen, ja ollaankin hiljalleen menty sitä kohti, vaikka keho on edelleen vahvasti virittynyt “hälytystila-arkeen”. Muutos lapsen voinnissa leikkauksen jälkeen on ollut kuitenkin merkittävä. Kaupassa käyminen vauvan kanssa oli yksi merkittävä virstanpylväs meidän elämässä, ja se että päästiin koko perhe uimahalliin. On pitänyt opetella uudelleen tavallisempi arki, ja opetellaan edelleen.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu Maalis 21, 2019 kello 9.33 PDT
Tänä vuonna on koko perhe toivuttu tästä kaikesta, mutta myös oma suuntani on alkanut löytyä ajatusten jäsentyessä. Elämään on mahtunut myös paljon hyvää, vaikka välillä on tuntunut kohtuuttomalta ja epäreilulta. Uskon, että kaikkein vaikeimmistakin elämänkriiseistä voi löytää hyvää, jos päättää nähdä hyvän, ja uskaltaa nähdä itsensä. Kaikkein vaikeinkin tilanne voi olla upea matka omaan itseen, vaikka se tekeekin kipeää eikä kyyneliltä voi välttyä.
Olen saanut tänä vuonna tehdä paljon itselleni tärkeitä asioita, joita en olisi ehkä uskaltanut tavoitella, mikäli elämä ei olisi vetänyt avokämmennellä päin näköä. Olen saanut ohjata tanssitunteja ja laulaa. Syksyllä vedin ensimmäisen laulukeikan ja loppuvuodesta toisen. Toivottavasti ensi vuonna saan laulaa lisää, sillä se laulaminen tuntuu niin hyvältä.
Kaikki, mitä sä tarvitset on jo sinussa
Valmistuin HUS:n ja Laurea ammattikorkeakoulun kokemusasiantuntijavalmennuksesta enkä malta odottaa, että pääsen ensi vuonna tekemään töitä kokemusasiantuntijana. Varpu Hintsasen Tahto-valmennus vakuutti minut siitä, että suunta, jonne olen menossa on oikea. Oli merkityksellinen hetki oivaltaa se, ja USKOA omaan tekemiseen. Toinen merkittävä hetki oli tietoisen tanssin kurssilla, kun loppurentoutuksen aikana ohjaaja käski meidän jokaisen kuunnella oman kehon viestejä. Hän vakuutti, että keholla on joku viesti, mikä meidän tulisi kuulla . Ajattelin tehtävää vähän kukkahattumeiningiksi, ja suhtauduin siihen hyvinkin skepisesti. En uskonut, että keho minulle mitään viestittäisi. Olinhan kipuillut kehoni kanssa jo pitkään. Päätin kuitenkin uskaltaa heittäytyä ja olla avoin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta sain viestin, kun pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan. “Kaikki, mitä sä tarvitset on jo sinussa”. Se viesti oli niin selkeä, että hämmennyin, mutta liikutuin myös kyyneliin. Kaikki, mitä mä koskaan tarvitsenj on jo olemassa minussa. Minun pitää vain löytää , ja valjastaa käyttööni. Minä riitän.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu Maalis 28, 2019 kello 11.42 PDT
Ja sitten vielä tämä Uuden elämän selviytymisblogi! Elokuussa pääsin bloggaamaan täällä Vauvalehdellä. Pääsin osaksi blogiyhteisöä, ja te ihanat lukijat olette lukeneet näitä mun juttuja muutaman kuukauden aikana jo YLI 250 000 KERTAA?!?! Ihan huikeeta!!! Kiitos juuri sinulle upea lukija, että olet mukana. Kiitos jokaisesta viestistä ja jokaisesta kommentista.
Minä elän. Ja niin elät sinäkin. Muista se.
Robertson Davies on lausunut sanat, joita itse toistelen itselleni, kun tuntuu, että tukehdun. “Extraordinary people survive under the most terrible circumstances and they become more extraordinary because of it.” Me ollaan erikoislaatuisia ihan jokainen.
Toivotan teille jokaiselle lukijalle pelkkää parasta ensi vuoteen. Toivon, että uskallat ensi vuonna tehdä asioita, joista nautit. Uskalla olla juuri se, joka haluat olla. Toivon, että löydät sisältäsi voiman ja viisauden selvitä vaikeista hetkistä, sillä niitäkin tulevaan vuoteen ihan varmasti mahtuu. Pyri huomaamaan hyvä ympärilläsi.
Minä elän. Ja niin elät sinäkin. Muista se.
“Kuin viimeistä päivää täällä kokeillaan kepillä jäätä Antaudu ehdoitta rakastaa silläkin uhalla että turpaan saat Vielä kuolinvuoteellas huutaa voit Minä elän, minä elän”
– Ellinoora, Minä elän
LUE MYÖS:
Mieli toipuu, ja minä hiljalleen sen mukana