top of page
Search
  • Writer's pictureHeidi Forsell

Haaste on mahdollisuus ja muutos uusi tilaisuus

“If you had One shot Or one opportunity To seize everything you ever wanted In one moment Would you capture it Or just let it slip?”

Eminem: Lose yourself


Nyt eletään melkoisten muutosten ja haasteiden aikaa. Joku minua viisaampi on sanonut, että elämässä ainoa pysyvä asia on muutos eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta väittää tuota viisautta vastaan. Näin se on.

Joku toinen minua viisaampi on puolestaan väittänyt, että elämässä onnellisimpia ovat ne ihmiset, jotka parhaiten pystyvät käsittelemään vastoinkäymisiä. Tuntuu aika ajankohtaiselta sekin juuri nyt. Ei ole tarpeen väittää vastaan.

Annanko pelon ohjata valintojani arjessa, vai pyrinkö pysäyttämään katastrofiajatukset heti, kun ne astuvat mukaan kuvioihin?

Elämä ympärillämme on juuri nyt aikamoista eikä me voida tietää, millaiseksi elämä tulevina viikkoina muuttuu. On pysyttävä kiinni tässä hetkessä. Juuri nyt. Me ei voida vaikuttaa juurikaan siihen, mitä meidän ympärillä tapahtuu, mutta me voidaan silti vaikuttaa. Me voidaan vaikuttaa siihen, kuinka me päätämme asioihin suhtautua. Se, miten suhtautuu asioihin on päätös. Ajan myötä siitä suhtatumisesta tulee tapa toimia, mutta silloin, kun pelko ja epätietoisuus lähtee helposti ohjailemaan omia ajatuksia (ja varsinkin tunteita), niin on itse tehtävä päätös. Annanko pelon ohjata valintojani arjessa, vai pyrinkö pysäyttämään katastrofiajatukset heti, kun ne astuvat mukaan kuvioihin? Keskitynkö ahdistumisen sijaan lataamaan itseeni virtaa niistä asioista, jotka ovat hyvin juuri nyt, vai kulutanko kaiken jaksamiseni niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa?

Me eletään nyt tosi poikkeuksellisia aikoja. Terveys ja taloudellinen toimeentulo on kirjaimellisesti uhattuna. Perheet ovat eristettynä koteihinsa, ja se on joillekin ainutlaatuinen tilaisuus nauttia yhdessäolosta ja opetella olemaan läsnäolevampi. Jotkut joutuvat eristyksen vuoksi pelkäämään henkensä ja turvallisuutensa puolesta 24/7.

Joillekin yksinäisyys tuntuu helvetiltä, ja jonkun toisen mielenterveys on koetuksella, koska omaa aikaa ei poikkeusoloissa tunneta. Siitä voisi kirjoittaa kirjan, kuinka eri tavoin tämä tilanne jo nyt yksilöiden elämään vaikuttaa, ja tämä tilanne on vasta alussa.

Joskus on vaikea löytää mitään hyvää, mutta mitä pienempiin paloihin sen hyvän pilkkoo, niin sitä helpommin hyvää on löydettävissä myös vaikeissa hetkissä.

Me emme voi vaikuttaa kaikkeen, mutta me voimme silti vaikuttaa. Me voimme vaikuttaa siihen omaan suhtautumiseen, ja keskittyä selviytymään tästä tilanteesta itse. Vain pysymällä itse toimintakykyisenä ja mahdollisimman hyvinvoivana voimme yrittää auttaa myös muita. Suhtautuminen on mielentila, ja omaa mieltä voi jumpata ihan niinkuin kehoakin. Mieli tosin usein vaatii sitä jumppaamista ihan huomattavasti enemmän ja pidempään kuin vaikkapa se hauis.

Mä jumppaan mun mieltä sillä, että yritän tietoisesti löytää hyvää ihan kaikesta. On ollut pakko jumpata, sillä elämä on tiputellut eteen asioita, jotka on hajoittanut mielen pieniin palasiin. Joskus on vaikea löytää mitään hyvää, mutta mitä pienempiin paloihin sen hyvän pilkkoo, niin sitä helpommin hyvää on löydettävissä myös vaikeissa hetkissä. Silloin onnellinen hetki voi olla hyvä biisi, auringonpaiste tai puhelu ystävän kanssa, vaikka elämä ympärillä olisi ihan riekaleina. Minulle tanssilattiasta on tullu paikka, missä ihan kaikki murheet unohtuu.



View this post on Instagram

Sellaista murhetta ei olekaan, mikä ei tanssiessa unohtuisi. Mä olen viimeisen kahden viikon aikana istunut teho-osastolla sängyn vieressä, missä mun pieni vauva makaa hengityskoneessa ja odottanut, että hän toipuisi isosta avosydänleikkauksesta. Ja pelännyt. Monessa hetkessä on ollut vaikeaa olla lamaantumatta pelon edessä. Murheet on ollut äärimmäistä luokkaa, ja on edelleen. Sanon tän vielä kerran: Sellaista murhetta ei olekaan, mikä ei tanssiessa unohtuisi! Oli sulla mikä tahansa huoli tai murhe, niin tee sitä mitä rakastat. Vaikka olisi kuinka vaikea päästä alkuun, niin tee silti. Mäkin päätin tänään monta kertaa, että en mä jaksa lähteä mihinkään. Koska särkee päätä. Koska on niin vaikea elämäntilanne. Koska väsyttää. Koska ei vaan jaksa… Mut sit mä vaan pakotin itseni lähtemään, koska mä tiedän, että tanssiessa mulle tulee ihan väkisinkin hyvä olo. Ja niin tuli. Nauru parantaa haavoja. Hyvä olo kantaa pidemmälle kuin huono ja voimaannuttaa. Tee sitä, mitä rakastat. Jos sä et tiedä, mikä sun juttusi on, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tanssimista ❤️ #hyväolo #xxldance #xxldanceinstructor #xxldanceohjaaja #xxldanceRiihimäki #dowhatyoulove #tanssi #pmpwellness #riihimäki #erityinenäitiys #erityinenvanhemmuus #erityisenäiti #omaaaikaa

A post shared by Uuden Elämän Selviytymisblogi (@heidiforsell) on Feb 27, 2019 at 11:02am PST

Opettelen kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa kerran viikossa. Pysähdyn ja kirjaan viikoittain ylös asioita, joista olen kiitollinen. Mä jumppaan mun mieltä pysäyttämällä vaikeiden ajatusten vyöryn heti, kun huomaan ajatusten muuttuvan niin isoiksi, että tiedän niiden aiheuttavan mulle ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Huomaan, että esimerkiksi oma kuolemanpelko nostaa päätään näinä hetkinä, mutta keskityn silloin tietoisesti ajattelemaan muuta tai hengittämään, kun kuolemanpelko ajatukset alkaa hiipiä mieleen.

Mä jumppaan mun mieltä myös sillä, että en ruoki sitä esimerkiksi koronauutisilla tolkuttomia kertoja päivässä. Katson yhdet uutiset enkä anna asian vallata mun mieltä yhtään enempää kuin on pakko. Yritän myös keskittyä tekemään niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. Siihen pystyy jokainen. Tee joka päivä jotain sellaista, mistä tulee sulle edes hetkeksi hyvä mieli!

Meidän perheelle tämä karanteenissa eläminen on tuntunut tähän saakka melko helpolta, koska se on tuntunut tutulta ja turvalliselta. Me elettiin yli vuosi kuplassa pöpöiltä piilossa, joten tämä siirtyminen takaisin kuplaan oli yllättävän helppo. Kriisi on pakottanut opettelemaan uutta, ja nyt se tuottaa hedelmää. Energiaa ei kuluta enää ahdistus siitä, että joutuu olemaan neljän seinän sisällä.



View this post on Instagram

Meille paluu kuplaan koronan myötä tuntui varsin tutulta ja turvalliselta. Me elettiin vauvan synnyttyä yli vuosi pitkälti karanteenissa. Ei saatu lapsen sydänvian vuoksi mennä paikkoihin, missä on paljon ihmisiä. Meillä ei saanut kyläillä kukaan, jos kyläilijän perheessä jollain oli vähänkin infektion oireita. Lasten kavereiden kyläilyä oli pakko rajoittaa, ja kaupassa käyminen piti aina suunnitella, kun vauvan kanssa sinne ei voinut mennä. Kaikki suunnitelmat peruuntuivat jatkuvasti. Pääasiassa infektioriskin vuoksi. Sairaalaan jouduttiin osastolle aina, kun lapsella oli vähänkin kuumetta, ja pienikin infektio oli lapselle aina iso riski, ja tarkoitti lähes poikkeuksetta pistoslääkitystä aamuin illoin. Infektio-osasto sairaalassa tuli tutuksi eristystä myöten. Siellä eristyksessä seinät alkaa helposti kaatua ihan muutaman päivän jälkeen niskaan. Kotikaranteeni on siihen verrattuna luksusta! Tietäjät tietää. Nyt siis tuntuu omituisella tavalla aika kotoisalta. Ei yhtään ahdistavalta eikä seinätkään kaadu niskaan, ja luulen, että aika pitkään saa mennä, että alkaa kaatua, ja jos kaatuisi, niin syynä ei todennäköisesti olisi tappelevat lapset tai tekemisen puute. Se reilu vuosi vahvisti mun seiniä. Se vuosi opetti valtavasti elämästä, mutta varsinkin minusta itsestäni. Elämässä on paljon asioita, joihin mä en voi vaikuttaa. En, vaikka kuinka haluaisin. Silloin mun on opeteltava itsestäni keinoja elää sen kanssa. Kriisi on aina sellainen hetki, kun on pakko pysähtyä opettelemaan uutta. Pysähtyminen on usein vaikeaa, mutta kriisi pakottaa siihen aina. Ennemmin tai myöhemmin. Sä et aina voi vaikuttaa siihen, mitä ympärilläsi tapahtuu, mutta sä voit vaikuttaa siihen, miten sä asioihin suhtaudut, ja mihin sä oman energiasi käytät. Mikä olisi tänään sellainen asia, mistä sä voisit saada vähän energiaa ja hyvää mieltä itsellesi? ✨ P. S. @varpu.hintsanen kirjoitti blogiinsa varsin kattavan kotikaranteenin kikkapakin. Käy poimimassa sieltä parhaat vinkit itsellesi! 😂 #korona #koronakaranteeni #kriisi #sydänlapsi #infektiokupla

A post shared by Uuden Elämän Selviytymisblogi (@heidiforsell) on Mar 19, 2020 at 5:18am PDT

Voima-ajatuksia ja aurinkoa jokaisen arkeen. Ota haaste mahdollisuutena, ja etsi muutoksesta tilaisuus, jonka voit hyödyntää. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme ja pysytään kotona!

Terveisin Heidi

“You better lose yourself in the music, the moment You own it, you better never let it go You only get one shot, do not miss your chance to blow This opportunity comes once in a lifetime”

Eminem: Lose yourself

Uuden elämän selviytymisblogi Facebookissa ja Instagramissa

Lue myös:

Hymyilyttää, koska olen kiitollinen maailman vaikeimmasta vuodesta, jonka kuljin elämän ja kuoleman kanssa käsi kädessä

Infektiokuplassa eläminen – Hysteerisen äidin ylireagointia vai ei?

#elämänhaasteet #hyvinvointi #korona #kriisi #mielenterveys #paniikkikohtaus #muutos #elämänkriisi #koronakriisi

25 views0 comments
bottom of page