Search
  • Heidi Forsell

Ajatuksesi ensi vuodesta kertoo paljon siitä, millainen vuodestasi tulee

Updated: Mar 6

“I fell down, down, down into this dark and lonely hole. There was no one there to care about me anymore. And I needed a way to climb and grab a hold. On the edge you were sitting there holding a rope.”

– Zach Sobiech


Yleensä tähän aikaan vuodesta totean, että “Olipahan vuosi. Onneksi se on vihdoin kohta ohi. Toivottavasti ensi vuosi olisi edes vähän parempi.”

Tuo mun oma ajatus vangitsee mahdollisuudet seuraavan vuoden osalta. Siirrän vastuun mun tulevan vuoden paremmuudesta itseni ulkopuolelle. Ikäänkuin tulevan vuoteni onnistuminen olisi kiinni jostakin asiasta tai ihmisestä tai tapahtumasta. Ja kun sitten taas vuoden vaihteessa läähätän kurjaa vuotta, niin voin helposti syyllistää huonosti menneen vuoden jonkun toisen kontolle. No, kun oli korona, ja puoliso oli tyhmä, ja töissä oli raskasta ja rahahuolet harmitti. Tuli ero, sairaus, konkurssi ja uupuminen. Mun ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä, vaan voin syyttää siitä aina jotain muuta. Käyhän se niinkin, mutta seuraavaa upeaa vuotta saa odottaa ehkä jopa elämän loppuun saakka.

Ensi vuodesta ei voi tulla mahtava, jos sä itse kahlitset sun ajatukset siihen, että vuosi on korkeintaan vähän parempi kuin tämä mennyt. Jos sä ajattelet, että paskaa tulee kuitenkin, niin paskaa varmasti saat. Mutta jos sä opit näkemään hyvää, vaikka olisit nilkkoja myöden siinä paskassa, niin elämä tarjoilee upeita juttuja. Tuntuu paradoksaaliselta ja sitä se todella onkin!

Mun elämäni tarjoili saavista kaatamalla paskaa niskaani lapsen vaikean sydänvian ennenkuin mä vasta tajusin katsoa boksini ulkopuolelle. Mun piti upota niin syvälle suohon ennenkuin ymmärsin nähdä hyvän, ja ottaa itse vastuun oman elämäni onnellisuudesta. Saanko olla siitä kiitollinen?

Voinko olla lapseni sydänviasta kiitollinen?

Voinko sanoa, että lapseni sydänvika on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Kyllä elämä nimittäin on tarjoillut mulle kuraa ennenkin. On tarjoillut huonoja ihmissuhteita ja raastavaa sydänsurua. On tarjoillut synkkiä ajatuksia ja pieleen menneitä suunnitelmia, ja niin paljon yksinäisyyttä ja erilaisia vaikeuksia, joihin ajattelin hukkuvani. Kuolemaa ja sairauttakin olen kohdannut, mutta vasta näin vaikea elämäntilanne minut herätti. Piti todella upota niin syvälle ennenkuin heräsin. Voinko siis olla lapseni sydänviasta kiitollinen?

Voin itse vaikuttaa siihen, miten minä sydänvikaan suhtaudun, ja ne ajatukset vaikuttavat ihan kaikkeen tästä hetkestä eteenpäin!

Joku miettii heti, että nyt on Heidin mielenterveys pettänyt, kun se tuollaisia puhuu. Että on kiitollinen oman lapsensa kärsimyksistä. Joku varmaan raapustaa jo lastensuojeluilmoitusta, sillä ajatuksella, että nyt on tältä äidiltä karanneet viimeisetkin inkkarit kanootissa. Että se siellä se toivoo tällaisia sydänvikoja ja elämän tragedioita.

Ei. En tietenkään toivo! Oman lapsen kärsimyksen näkeminen on sietämätöntä. En toivo sydänvikaa kenellekään. Sanoisin, että en edes pahimmalle vihamiehelleni, mutta en koe, että minulla olisi vihamiehiä.

En tietenkään toivo mitään pahaa. En toivo pahaa kenellekään enkä varsinkaan omalle lapselleni. Mutta siinä se sydänvika vaan nyt on enkä minä sen olemassaoloon enää voi vaikuttaa. Mutta voin vaikuttaa siihen, miten minä sydänvikaan suhtaudun, ja ne ajatukset vaikuttavat ihan kaikkeen tästä hetkestä eteenpäin! Ne vaikuttavat minuun ja hyvinvointiini. Ne vaikuttavat perheeseeni, lapsiini, ystäviini ja parisuhteeseeni ja itse asiassa ne vaikuttavat myös tulevien sukupolvien ajatuksiin ja uskomuksiin. Minä päätän tässä hetkessä ja joka ikinen päivä omista ajatuksistani.

Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin katkeroitua tai voin olla kiitollinen.

Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin katkeroitua tai voin olla kiitollinen. Katkeruudella näen jatkuvasti kaikki haasteet ja vaikeudet. Tunnen pelon, vihan ja näen valtavasti uhkia. Moni asia ja suunnitelma voi mennä pieleen, ja tunnen sen tuskan ihan konkreettisesti. Tunnen kuinka lihakseni jännittyy jo nyt pelkästään tätä kirjoittaessani.

Kuva: Noora Palonen / Noorabomphotograpy

Kiitollisena näen pelkästään vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Näen potentiaalin ja sen kaiken hyvän, mistä olisin jäänyt paitsi ilman sydänvikaa. Kiitollisena näen ihmiset ympärilläni ja kaiken sen valtavan opin, mitä tuo ihana täydellinen tyttö tuli minulle opettamaan itsestäni ja elämästä. Mä olen siitä niin kiitollinen, että en muista koskaan olleeni näin onnellinen.

Tunteet eivät lopulta ole toistensa vastakohtia, vaan ne kulkevat siinä toistensa vierellä. Jokaisella on oma paikka ja merkitys.

Minä valitsen. Joka päivä. On päiviä, kun huomaan katselevani elämääni katkeruuden lasien läpi, ja mietin, että miksi juuri minä. Miksi juuri minun lapsi. On päiviä, kun pelko ottaa niskalenkin, ja pelkään ajatella, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Energiani on vähissä ja olen väsynyt. Se on täysin inhimillistä, mutta enenevissä määrin valitsen toisin. Valitsen nähdä hyvän ja valitsen tuntea kiitollisuutta. Silloin asiat näyttävät uskomattomilta. Elämä tuntuu hyvältä juuri sellaisena kuin se juuri nyt on, ja olen saanut elämääni asioita, joita en osannut edes ajatella. Ei se tietenkään sulje pois vaikeita tunteita ja vaikeita hetkiä, mutta suurta viisautta on ymmärtää, että kaikille tunteille on tilaa. Tunteet eivät sulje toisiaan pois! Suru ei sulje pois kiitollisuutta eikä kiitollisuus pois surua. Rakkaus ei sulje pois vihaa, mutta myös vihassa voi tuntea rakkautta. Tunteet eivät lopulta ole toistensa vastakohtia, vaan ne kulkevat siinä toistensa vierellä. Jokaisella on oma paikka ja merkitys. Kaikki tunteet mahtuvat elämään, ja jopa niihin kaikkein vaikempiin hetkiin. Tunteet on vain tunteita. Ajatteleminen on päätös. Omat ajatukset voi valita.

Mitä sinä valitset? Mitä sinä valitset ajatella elämästäsi ja tulevasta vuodesta? Mitä hyvää näet vuodessa, joka nyt on lopuillaan? Voisiko se suo, jossa juuri nyt seisot ollakin alku jollekin uudelle ja upealle?

Mitä tahansa tavoitteletkin ensi vuonna, niin minun vinkkini on:

  1. Tee enemmän asioita, mitkä naurattavat ääneen.

  2. Meditoi. Hengitä. Tee erilaisia meditaatio- ja hengitysharjoituksia.

  3. Vietä aikaa niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa sulla on oikeasti hyvä olla itsesi kanssa.

  4. Käytä energiaasi tietoisesti hyvään. Tee pieniä hyviä tekoja itsellesi ja muille.

  5. Kuuntele sisäistä ääntäsi. Se ääni kyllä kertoo kaiken tarpeellisen, mitä sun tarvitsee kuulla.

Heidi 

“You don’t have to find out you’re dying to start living.”

– Zach Sobiech-

LUE MYÖS:

Haaste on mahdollisuus ja muutos uusi tilaisuus

Hymyilyttää, koska olen kiitollinen maailman vaikeimmasta vuodesta

Olen kiitollinen, että lapseni on hengissä – Saanko enää valittaa tai hermostua mistään?

#kiitollisuus #tunteet #tietoisuus #Elämä #uusivuosi #elämänhaasteet

2 views0 comments

Recent Posts

See All