“Yes I understand
That every life must end
As we sit alone
I know someday we must go”

– Pearl Jam, Just breathe

 

 

Joinain päivinä vihaan sinua niin paljon, ettei sanat riitä. Toisina päivinä kunnioittavasti ja alistetusti kumarrellen seuraan hengittämättä vierestä, kun sä otat omasi, ja yritän olla hipihiljaa, ettet vaan huomaisi minua, ja heitä, joita eniten rakastan.

 

Joinain päivinä huudan auton ratissa yksin keuhkoni pihalle, koska vihaan sinua niin paljon ja pelkään vielä enemmän. Olet vienyt niin monta lasta pois heidän vanhemmiltaan, että sen ajatteleminenkin on täysin sietämätöntä. 

 

Vihaan sinua niin paljon, että joskus sydämeni puristuu pieneksi rusinaksi. Vihaan niin paljon, että haluaisin rikkoa tavaroita, ja heittää niillä sinua, että ymmärtäisit häipyä minun ja sydänperheeni elämästä. 

 

En kutsunut sinua. En pyytänyt sinua enkä varsinkaan halua sinua tänne, mutta siinä sinä silti olet. Mahtaillen viet toisten elämästä jotakin niin merkityksellistä, ettei elämä koskaan ole enää entisensä. Muutat niin pysäyttävästi kaiken, että elämäkin lakkaa olemasta sellainen kuin se juuri äsken vasta oli. Vain hetki ennen sinua. Yksi pieni henkäys, ja sen jälkeinen hiljaisuus muuttaa kaiken, kun yksi lakkaa olemasta. Mikään ei ole ennallaan.

 

 Jos olisit hahmo tarraisin sinua hiuksista ja ravistaisin. Raahasin sinut johonkin niin kauas, ettei sinua löydettäisi. 

 

Viha kiehuu minussa. Kiehuu niin, että korventaa kauniitkin ajatukset kivuliaiksi. Jos olisit hahmo tarraisin sinua hiuksista ja ravistaisin. Raahasin sinut johonkin niin kauas, ettei sinua löydettäisi. Saisi elämä kukoistaa edes hetken. Jokaisen meistä olisi helpompi hengittää, kun voisimme luottaa siihen, että pysyisit edes pienen hetken poissa. Vihaan sitä, kun hengittäminen tuntuu takiasi raskaalta. 

 

Mutta siinä sinä taas olet. Raadollisesti muistutat olemassaolostasi. Pidät minut varpaillani. Muistutat siitä, että tuo pieni ihminen, joka nyt tulee minuun kiinni ja hengittää tasaisesti, saattaa jonain päivänä lakata hengittämästä, ja se hiljaisuus muuttaisi elämässäni kaiken. Se on sietämätöntä. Ikävän ja tuskan ajatteleminen on täysin sietämätöntä enkä silti saa sitä pois ajatuksistani, koska olet elämässäni jatkuvasti. 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tänään on taas päivä, kun meillä syttyy kynttilä sen merkiksi, että yksi on sydänperheestä poissa 💔 Hyvää matkaa pieni muru. Olen tosi iloinen siitä, että sain seurata sun elämää. Harmi, ettei ehditty tavata. Kerro niille muillekin murusille terveisiä sinne jonnekin. Missä ikinä olettekin ✨ 😭😭😭 #sydänlapsi #yksisadasta #sydänenkeli #lapsenkuolema #suurisuru

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Eilen meidän ja monen muun sydänperheen kotona syttyi jälleen kynttilä. Niin on tapana tehdä, kun joku sydänlapsi menehtyy. Kynttilöitä on jouduttu sytyttämään ihan liian monta, ja tiedän, että niitä joudutaan sytyttämään vielä lukuisia. On täysin sietämätöntä ajatella vanhemman tuskaa lapsen menetyksen jälkeen. Mutta niin taas viime yön pyörin sängyssäni, ja ajattelin. Otin oman lapsen viereeni, ja tunsin kuinka sydämeni puristui pieneksi mytyksi. En voi olla ajattelematta pelkoa oman lapsen menetyksestä, ja samalla koen avuttomuutta, kun en voi olla avuksi äidille, joka on juuri menettänyt omansa.

 

Jonain päivänä mun tyttäreni menettää omia kavereita ja ystäviään kuolemalle jos ja kun vertaiset ovat osa hänen elämäänsä.

 

Tuntuu niin epäreilulta, että lapsia menehtyy. Tuntuu epäreilulta, koska tiedän, että lasten kuolemat ovat osa meidän elämää aina. Kuolemalla tulee aina olemaan meidän elämässä isompi rooli kuin sellaisessa perheessä, jossa ei elä esimerkiksi synnynnäisesti sydänvikaista lasta. Jonain päivänä mun tyttäreni menettää omia kavereita ja ystäviään kuolemalle jos ja kun vertaiset ovat osa hänen elämäänsä. Kuolemalta ei voi välttyä, ja tänään se tuntuu taas todella raskaalta.

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Me tuotiin tänään ilmapallo sun haudalle. Sua varmaan kyllä vähän nauratti, kun ei heti löydetty sun hautaa. Taisit ihan tahallasi mennä vähän piiloon ❤️ Täällä me sua muistellaan. Ajattelen sua usein. Tuo meidän sydäntyttö ei vielä ihan ymmärrä kuka sinä olet, mutta mä lupaan kertoa sinusta. Että olit yksi meistä. Kerron, että teidän sydämet oli samanlaiset. Vahvat ja hyvin erityiset. Mä luulen, että tuolla tytöllä on sinusta kuitenkin joku aavistus, sillä se on tänään laulanut omaa hiljaista lauluaan sen jälkeen, kun lähdettiin sun luota. Hän lauloi samaa laulua myös silloin, kun meidän Mammi lähti pois. Jos näet meidän Mammia, niin kerro terkkuja. Se oli myös sitkeä tyyppi niinkuin sinäkin. Terkut sinne jonnekin. Me sytytetään sulle tänäänkin kynttilä, ja lähetetään lämpöisiä ajatuksia sinua ikävöiville 💔 #kuolleidenlastenmuistopäivä #lapsenkuolema #suru #ikävä #sydänlapsi #yksisadasta #pavds #sydänperhe

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Voimia tuleviin päiviin lapsensa menettäneille. Surussa myötäeläen. 

Heidi

 

“Nothing you would take
Everything you gave
Hold me ’till I die
Meet you on the other side”

– Pearl Jam, Just breathe

 

Lue myös

Viimeiselle matkalle – Pienen pojan hautajaiset 

Sydänperheestä yksi on poissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *